In Memoriam

FIN AVA,FIN AVA-H,FIN MVA Sandmarks Gwen "Frida" "Frille", "Rilli"

s. 10.4.2006
väri: vehnänvärinen
kork: 42,5 cm
paino: 15 kg
lonkat: A/A
Silmät terveet

Tittelit: FIN AVA & FIN AVA-H & FIN MVA

emä: Sandmarks Carmen "Telma"
isä: Wheaten Rebel´s Flashback "Rasmus"






s.10.04.2006 Vantaa
k. 9.7.2018 Sipoo    

* Agilitystä:  FIN AVA / FIN AVA-H
*Näyttelyistä: FIN MVA (21 x Eri * 4 x va.sert * 3 x sert  * 1 x Rop * 1 x VSP *)


                                              
 Korkeus: 42,8 cm
 Paino: 15 kg 
Vehnätyttö Frida saapui kotiin kesäkuussa 2006 seitsemän viikkoa vanhana.
Jo ensimmäisenä päivänä huomasin että tässä karvapallossa on paljon virtaa.
Lelut lenteli ja hajosi, mamman ja vanhemman vehnän kiusaaminen oli todella hauskaa.
Voi niitä lukuisia kertoja kun metsästelin pentua metsästä, (sen kun päästi vapaaksi) niin vain luoja tiesi miten monta tuntia sitä sai metsästää J 
 Kun Frida oli puolentoista vuoden vanha se rauhoittui jonkin verran ja kaikki temppuilu sekä pahojen teko loppui kun seinään. Minä jo ihmettelin että onko joku käynyt vaihtamassa koiran kun olin töissä.
 Fridalla ei loppunut energia ja rakkaus ihmisiä kohtaan. Teinpä mitä tahansa sen kanssa niin sen silmät loisti intoa ja energiaa. 
Kävimme muutaman kerran ystäväni kanssa agilitykentällä ja luuletteko että sitä tarvitsi houkutella putkeen tai esteelle? Se oli menoa ja vain taivas rajana :) Frida meni myös välillä päiväunille putkeen makaamaan kun oli liian väsynyt !
Tästä kiinnostus ja täysi hullaantuminen agilityyn sai alkunsa.
 Olimme alkuun puoli vuotta jatko- ryhmässä jonka aikana tottelevaisuus kehittyi paremmaksi. En enää joka hetki pelännyt että koira lähtee kentältä ”moikkaamaan kaverieta”.
Sanotaanko että tämän puolen vuoden aikana luottamus koiraani parantui älyttömästi.
 Ehdimme olla kyseisessä ryhmässä puolisen vuotta kunnes meidät  pyydettiin kisaavien ryhmään.
Siellä meillä on oli todella taitava ja ihana kouluttaja joka todella tiesi mitä teki.
Mahdollisuus päästä kyseiseen ryhmään muutti kiinnostuksen lajia kohtaa aivan mielettömästi.
Olemme kehittyneet paljon vuodessa vaikka vieläkin on niin hirmuisesti opittavaa.
 Tässä lajissa ei milloinkaan voi olla tarpeeksi hyvä. Aina on parantamisen varaa, sekä ohjaajalla että koiralla. 
Aika riensi ja aloitimme kisaamisen toukokuussa 2008. Muistan vielä ensimmäiset kisat kun Frida vei minua 6-0, mutta jostain se on aloitettava.
Se teki aivan mitä sitä huvitti ja esteet suoritti omalla tavallaan.
Kun muutama kisa oli takana, homma alkoi sujua eri tavalla ja myös minä ymmärsin että treeniä tämä vaatii ja kokemusta. Treeniä, treeniä, tämä on haastava laji, mutta niin kiva ja koukuttava.
Frida oli nopea medikoira ja kävi välillä todella kuumana kisoissa. Parasta oli olla oikeassa paikassa, oikeaan aikaan :)
Mikäli unohdin ohjaamisen, tai en pysynyt likan edellä niin se ilmoitti siitä hyvin nopeasti minulle, hyökkäämällä hihaani kiinni. (Siitä monta söpöä hampaankoloa käsivarressa muistoina) 

 Nousimme vuodessa  medi3 luokkaan voitto nollan kera, aika oli – 15,75 :)
Agilityharrastuksen aloitimme HSKH:ssa mutta vuoden 2010 alkupuolella siirryimme IHAH:ille ja olemme viihtyneet siellä tosi hyvin. Ulkopuolisilla kouluttajilla pyrimme myös käymään. 
Agility on ihana laji mutta vaatii kovan treenin lisäksi myös hyvää lihas huoltoa.
Verryttelen koiran aina ennen ja jälkeen treenien, hyvin lenkittämällä ja venyyttelemällä. Eteenkin talvella on erittäin tärkeää pitää koiran lämpöä yllä, esim lämpömanttelilla.
Käymme myös  Fridan kanssa kerran kuukaudessa hierojalla, sillä koiratkin kärsivät lihasjäykkyyksistä.
  Frida on paras lahja mitä ikinä olisi voinut toivoa. Sen näkee siitä tytöstä että se jumaloi perhettään ja arvostaa kaikkia pieniäkin asioita mitä sen kanssa tehdään. Joka kerta kun menemme lenkille Frida tarkkailee taskuani jos se olisi pullollaan leluja. - Onko mammalla pallo siellä jossain :)
Jos Fridalta kysyisi mikä sen teki onnelliseksi niin se sanoisi kolme asiaa: Perhe, Pallo ja Agility !
Tästä koira ei voinut pallohullumaksi tulla. Kotona se jopa luuli että huonekalut vei pallon jos se tippui sen suusta. 

Kiitos kasvattajalle upeasta koirasta joka oli ehdottomasti elämäni hienompia lahjoja.
Frida oli innokas harrastuskaveri  ja ennen kaikkea se ihana perhekoira joka valtasi sydämemme.
 Joka aamu kun heräsin, vierelläni haukotteli iloinen kultakutri joka taas oli valmiina uuteen päivään, häntää heiluttaen :)





 -----------------------------------------------------------------------------------------------

Bordercollie Oakmeaow Supernova "Rex", "Keksi", "Keke"






14.7.2011-28.5.2015
väri: musta-valkoinen
kork: (49,5 cm)
paino: (15 kg)

Agilityn 3-luokasta

1 x Agility SERT
1 x Hyppy SERT

Lonkat: A/A
Kyynäret: 0/0
Silmät terveet

emä: Oakmeadow Ask For Dance "Kurumi"
isä: Piggyland´s Athos "Deco"


Kesäisenä iltana 14.7.2011 syntyi pieni poikakatras Turkuun. Joukossa oli valkopäinen poika joka vei sydämmeni. Jätkä ei ainakaan osoittautunut porukan "rauhallisimmaksi". 

Rex oli valloittava pienikokoinen nuori poika joka teki kaiken täysillä (ei milloinkaan vähemmällä)

Agilityssä Rex oli todella kiihkeä, nopea ja sähäkkä menijä. Nuoresta saakka huutanut ja tehnyt kaikki täysii.

Rex oli kuumuudestaan huolimatta järjettömän kiltti ja hyväsydäminen vesseli. Tykkäsi kaikista ihmisistä ja koirista ja oli se joka mielummin alistui rähjäämisen sijaan. 

Pojalla olikin paljon hyviä kavereita :)
Kotona Rex oli rauhallinen silloin kun ei riehunut Frida siskon kanssa. Osasi ottaa lungnisti kotona ja kylässä.
Rakasti ihmisiä ja viihtyikin vieraiden rapsuteltavana ja sylikoirana vähä liiankin hyvin. "Kunnon kainalokaveri", sanoisin minä !


Rex oli loistava ystävä ja perheenjäsen mutta ennenkaikkea aivan mahtava agilityssä. Se meni täysiä ja kääntyi kuin bumerangi. Mitään et saanut helpolla, mutta kun sait, niin sait kaiken! Kerkesimme osallistua n. kuuteen kolmosluokan kisaan ennen kuin tämä upea Supernova riistettiin minulta. Kaksi puhdasta rataa juostiin komosissa, kovassa porukassa ja jätkä räjäytti molemmilta sertit sijoilla 2 ja 3 <3 Vain puoli sekuntia jäätiin Suomen nopeimmista haukuista ja vasta kolmosluokka aloitettuna. 
Mitä se tulevaisuus olisikaan tuonut mukanaan.

Tehtiin paljon töitä ja Rex ei ollut se joka oli 2 vuotiaana valmis, vaan se vaati aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta ennenkaikkea Rex oli mahtava ystävä ja koira joka sai kaikille hymyn kasvoille! Se näkyi ja kuului ;)

Toukokuun lopussa maailmani pysähtyi hetkeksi. Kävimme tiistaina 26.5.2015 läääkärissä koska Rex yski ja oli kuumetta. Nielu tutkittiin, joka oli ärtynyt sekä keuhkokuva otettiin ja kaventumaa oli näkyvissä mutta lääkäri uskoi johtuvan yskästä. 
Torstai aamuna Rexin tila meni niin huonoksi että sen hengitys oli vaikeaa ja keuhkoissa rohisi pahasti. Yski ja kakosi limaa joten vein koiran välittömästi eläinlääkäriin. Ottivat Rexin sisälle nesteytykseen ja neljän tunnin kuluttua soitettiin että pitää lähteä Viikkiin. 

 Koira hengitti pallean avulla ja mä yritin jotenkin ajaa paikasta toiseen kyyneleet silmissä kädet täristen. Viikissä ilmoittivat heti että röntgen kuva näyttää pahalle. Rexin henkitorvi oli pitkältä matkalta todella kapea. Pidin koiraa sylissä lisähappinaamari kuonolla. Sanoivat että tarvitsee tähystää mutta riski jo rauhoittamisessa. Otin riskin koska tiesin jo että tilanne niin huono että haluan ainakin varmuuden että teen oikean ratkaisun enkä haluan että Rex kärsii. 

Poika rauhoitettiin ja pyysin että tulevat hakemaan minut jos tähystyksessä näyttää pahalle. Hetken kuluttua minut pyydetään huoneeseen ja näyttävät minulle siitä telkkarista kun kamera oli Rexin henkitorvessa miltä näyttää. Itkin aivan hysteerisesti kun näin että henkitorvi missä pitäis olla iso pyöreä tila koko matkan niin sen sijaan pitkältä matkalta Rexin henkitorvessa oli muutama milli tilaa. 

Ruokatorvi painoi voimakkaasti henkitorvea ja läpimitta oli kaventunut pitkältä matkalta. Kyseessä todennäköisesti kollapsi tai kasvainmassa joka painoi henkitorvea lyttyyn. Rotanmyrkky ei myöskään ole poissuljettu. Patologisen tutkimuksen jälkeen varmistuu lopullinen syy. 

Rakas Tessuni nukutettiin heti tämän jälkeen eikä herätetty välissä. Voi kun olisivat jo tiistaina tutkineet kunnolla niin olisi poika säästynyt tolta viimeiseltä karmealta päivältä. Tein silti kaikkeni ja sanoin että Rexiä ei kiusata yhtään enempää. Poskeni Rexin poskessa kiinni pidin siitä kiinni kunnes sydän pysähtyi ja suukottelin ja kerroin että rakastan sitä aina eikä kukaan vie sen paikkaa ikinä sydämessäni. 

Ei tiedetä miten tilanne kehittynyt. Vaikka pojalla ollut ahtaat paikat se antoi kaiken täysillä agilityssä ja rakasti minua niin paljon kun koira voi. Kaikki kävi niin nopeasti mutta silti tuskaa oli aivan liikaa. 
Valitsin Rexille kauniin uurnan ja sydämessäni se on ikuisesti. Mamman hullu ferrari joka teki kaiken täysillä agilityssä ja rakasti kaikkia isolla sydämellään. Rexi oli kuten Susanna Turtiainen naamakirjassa kirjoitti "Rokki stara jonka varmasti kaikki muistaa mutta se poistui estraadilta aivan liian aikaisin". 

Miljoona kiitos kaikille jotka oli hengessä mukana teidän tuki oli korvaamatonta. Kiitos Rex!
Opetit minusta paremman ihmisen ja paremman agility-ohjaajan! 


                

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan suoli

Elämämme koki kovan iskun :(.

Poikien kuulumisia