Vauhdin huumaa

Kauan suunniteltu ja hartaasti toivottu, voisi sanoa tästä yhdistelmästä. Saimme toukokuussa ihania vieraita Suomeen kun Haika, Susan ja Alyx ( Wannahave Marvelous Alyx) saapui meille. Vierailusta ei puuttunut jännittäviä hetkiä laisinkaan... Juoksun 9.päivänä proget olikin jo yli 8 ja heidän piti ottaa äkkilähtö tänne. Ainoat meno-paluu lennot jotka saivat oli illalla 22.30 Suomeen ja takaisin aamu 7. Että silleen :) Meillä oli siis 7 tuntia aikaa astutukseen ja Ralf kun oli vielä ensikertalainen niin verenpaine oli hiukan koholla. Onneksi Alyx ja Ralf olivat niin rakastuneita toisiinsa että homma oli hoidettu aika pian. Saatiin kuitenkin vain yksi astutus, joten jännitettävää riitti. Alyx oli mahtavan oloinen narttu. Sähäkkä,pieni, elstinen tyttö jolla jalat maassa ja täynnä itsevarmuutta. Tykkäsin kovasti Alyxin rakenteesta ja luonteesta. Olen nähnyt myös kaksi sen jälkeläistä livenä ja olen erityisesti tykännyt niiden tavasta käyttää kroppaa, niiden kiihkeydestä, kuitenkin unoh

Tämä hetki, istua alas ja kirjoittaa on minulle todella raskasta, mutta samalla todella tärkeä osa surutyötä. Rakas ystäväni, paras ystäväni, elämäni koira Frida nukkui pois 9.7.2018. Fridalla todettiin yhdeksän vuotiaana trauman aiheuttama nivelrikko vasemmassa olkapäässä jota pystyi vaan hoitamaan, ei parantamaan. Tutkimuksissa ja hoidoissa meillä oli kaksi mahtavaa lääkäriä tukena ja neuvonantajina, T.Toijala ja J.Räihä. Oikeastaan prp hoito ja kortisonit oli kokeiltu ja tähystyksessä selvisi ettei sille mitään muuta voi tehdä kun hoitaa kipua. Fridalle löydettiin hyvä lääke (neurontin) joka mahdollisti Fridalle paljon kivuttomia ja onnellisia päiviä. Olin varma että neitonen potkii menemään vielä 16 vuotiaaksi ja ei yksi olkapää sen elämää määräile. Näinhän se menikin pitkään. Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana halusin säästää Fridaa ja vein sitä ihan omille lenkeille ja vältin pitkiä lenkkejä. Vielä talvella Frida juoksi vapaana lumessa ja ottivat Rallen kanssa mittaa toisi