Vauhdin huumaa

Eipä tuo Fridan jalka vieläkään vaikuta paremmalle. En enää tiedä onko olkapäässä vai varpaassa se ongelma. Jos ei nyt kohta aleta etenemään niin lääkäriin on mentävä uudestaan. Fyssarilla käytiin tällä viikolla ja ainakin oli kovin jumissa. Oli tosi mukava ja pätevän oloinen fyssari Mevetissä vaikkakin tuttu harrastuspiireistäkin J Tänään mennään Fridan kanssa uimaan tuonne sporttihurtan hallille. Toivottavasti tyttö ilahtuu kun niin vesipeto on. Ralfin kanssa käytiin eileen seuran agility penturyhmän treeneissä ja tehtiin ympyrää (irtoomista) Narf oli varsin pätevä.   Mutkaputkiin irtoomista haluan saada vahvemmaksi. Suorissa putkissa ei ole ongelmia, tai mutkaputkissa silloin kun on apupalkkaaja ja päästän sen ns, kiinni pitämällä että missä putki,missä putki. Siitä Ralle innostuu J Kujaa ollaan alettu tekemään, toki ihan niin että juoksee suoraan läpi ettei tartte kroppaa kääntää millään tavalla. Tokossa on edelleen haastetta tuon kapulan kanssa. Vaikka vaihdettiin menetelmää nii

Ralfin kanssa ollaan käyty treeminässä sekä tokoa että agilityä. Tokossa menee oikein kivasti. Kapulan pito on ollut vaikein opettaa ja on aika alkutekiöissä edelleen. Narf rupee heittelee sitä silleen suussa! Lähdettiin rakentamaan sitä ihan ehdollistamalla mutta nyt vaihdetaan siihen että leikin ja vedätin sitä sen kanssa ja lasken irti kun pitää sitä oikein etuhampaiden takana ja siitä sitten pikkuhiljaa kestoa pidentämään. Saatiin hyviä vinkkejä Marielilta siihen. Ollaan aloitettu myös nyt kaukokäskyjä ja pikkuhiljaa sekin alkaa etenemään. Seuruussa pyrin myös häivyttämään namia, ainakin niin ettei ole koiran puoleisessa kädessä. Aksassa ollaan päästy pari kerta käymään Niinulla kun meillä kouluttajatreenit siellä. Ollut superhauskaa. Niinulla tehtiin nyt viimeksi käännöksen ennakointia ja Ralle tuli tosi nätisti. Lisäksi näytti hyviä vinkkejä miten lähteä päällejuoksua opettamaan pienelle! Sehän on maksikoirilla yleensä se vaikein ohjaus! Tässä edellistä aksatreeniä: https://www.

Haluan jakaa ajatuksiani mitä olen käsitellyt viimeisen puoli vuotta ja näin ollen ehkä kirjoitukseni kertoo siitä että aina kaikesta selviää ja kaikesta löytää positiivisia asioita mitkä voittaa ne negatiiviset. Välillä tarvitset vähän ystävien potkaisuja päähän ja välillä sinun täytyy saada itkeä ja raivoa! Elämäni muuttui viime toukokuun lopulla aika radikaalisti. Ystäväni, harrastuskaverini, ihana rakas kalkkuna- puu-ceeni poistui äkillisesti luotani! Olin tehnyt kolme vuotta kovan työn tämän kaverin kanssa. Treenasin pelkästään kuukausia oikeaa mielentilaa ja miten hallia lähestytään ja miten hallissa käyttäydytään. Sain rakennettua sen riistavietin sellaiseksi että oli lopulta enemmän kiinnostunut minusta kun juoksevasta rusakosta.  Kaikki jotka Rexin tunsi tiesi miten kuuma koira oli. Kaikki poppakonstit kokeiltiin ja aina mentiin eteenpäin mutta koiran ominaisuuksia niitä ei voi muuttaa, kuten ihmisenkään.  Käytöstä voi kovalla työllä muokata muttei muuttaa! Rex oli sähäkkyyde

Niin se aika rientää ja Ralf täytti jo puoli vuotta! Alkutaipal ei ollut mitenkään helppoa ja vaikka ikinä ei saa verrata koiraa toiseen niin sitä on turha kieltää että Ralfilla oli aika isot saappaat täyttävänä ja ei kovin helppoon elämäntilanteeseen tullut. Pikkuhiljaa alkaa olemaan aika kiva suhde tuohon sähikäiseen ja huomaan päivä päivältä että merkkaa mulle tosi paljon ja alkaa olemaan juuri sellainen ystävä ja harrastuskaveri mitä kaipasinkin! Ralf on todella eloisa ja kaukana nöyrästä. Se ei ota mistään melkein kunnolla itseensä vaikka sille kovastikin joutuisi asioista sanomaa, sen asenne on vähä sellainen että mitä sä siinä kovistelet, teen sen kohta uudestaan-tyyliin! Haastavaa ollut kotioloissa myöskin Fridan tilanteen takia. Fridahan on periaatteessa ollut toipilas koko sen ajan kun Ralf on meillä ollut ja se on tuonut todella paljon haasteita minulle. Yleensä koirat saavat riehua yhdessä ulkona mutta kun siihen ei ole ollut Fridalla mahdollisuus, purkautuu se sisätiloiss