tiistai 12. maaliskuuta 2019

Elämän mietteitä

Välillä tuntuu siltä kun pitäisi olla kaksi blogia. Toinen koirille ja toinen vaan itselleen mutta kukapa kieltää yhdistämästä niitä. Rohkeat ihmiset uskaltavat kohdata hankalia ajatuksia ja tunteita, omia huonomuuden tunteita, joka varmaan kivuliainta mitä on. 

Elämä on mitä ihmellisin paikka, tänään kaikki voi tuntua hyvältä ja huomenna siltä kun moni asia olisi pielessä. Onko oikeassa paikassa, tekeekö mitä rakastaa, ja tekeekö niitä asioita tarpeeksi jotka saavat elämän tuntumaan hyvältä.

Kun sulla on katto pään päällä, työpaikka, terveys, ystävät, perhe ja koirat. Siinä on jo paljon isoja asioita mistä olla onnellinen. Miksi sitten tulee hetkiä kun kaikki tuntuu kovin raskaalta ja epäoikeudenmukaiselta. Kuuluukin kysymys oletko onnellinen itsesi kanssa? Vaikea kysymys varmasti jokaiselle. Välillä vastaus on ei ja välillä kyllä.

Valintojen tekeminen on ollut minulle aina kovin haastavaa. Ihan jo vaatteiden ja jäätelönkin valinnassa. Se varmaan on tietynlainen puute oman itsensä uskomiseen.
Entä teinkö oikein? Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Lopullinen vastaus on aina, tein siltä miltä sydämessäni tuntui ja luotin omaan vaistooni.

Kuka on oikeesti ystävä, ja kuka tuttu? Mistä sä tiedät mitä muut ajattelevat ja mitä uskallat kysyä ja puhua ilman että pelkäät tekeväsi itsestäsi tyhmän. Kannattaako aina puhua suoraan ja sanoa mitä ajattelee, vai kannattaako vaan välillä olla hiljaa? Mitenkäs harrastuksen parissa? Kenen kanssa viihdyt radan reunalla, oletko ikinä miettinyt millainen seura saa olosi hyväksi. Harrastuksen parissa on myös piilevää kilpailutilannetta. Jotkut ihmiset osaavat olla aidosti onnellisia toisten menestyksestä ja tsempata toista vaikka olisi samalla kilpakumppani. Toinen ei koskaan sano mitään hyvää sinusta tai vaikeutuu kun puhut omasta onnistumisesta. 

Tuleeko sinulla joskus olo että et oikein tiedä missä sinun pitäisi olla, tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Minulla on tullut se tunne useinkin kisoissa ja muussakin elämässä ja uskon sen liittyvän lapsuutteen/menneisyyteen kun olin koulukiusattu enkä tiennyt mihin kuulun ja missä minun pitäisi olla. Keneen luottaa ja keneen ei. Monet tapahtumat elämässä voi jättää todella raakoja arpia jotka eivät ole edes työstettävissä usko tai älä.

Jokainen ajatuksesi ja tapasi toimia tulee esille monissa eri elämäntilanteissa. Itse tiedostan sen että olen ollut aika epävarma ihminen monien tapahtumien loppusummana. Ja varmasti osaksi se tulee esille esim kisoissa kun jännitän. Paljon olen kehittynyt ja paljon vielä kehitettävää. Kun aina muistaisi että olet siellä vaan itsesi ja oman koirasi takia, et kenenkään muun vuoksi. Yritä täysillä, älä pelkää virheitä. Ota riskejä koska kun ne onnistuu se tuo voittajafiiliksen. 

Minulle koirani ovat äärimmäisen tärkeitä. Minulle koirat tulevat perheenjäseniksi ja aika näyttää mitä me yhdessä harrastamme. Jos siitä ei tule agilitykoiraa, keksimme jotain muuta. Tärkeintä on ystävyys ja arki ja että tuomme molemmat iloa toisemme elämään.


Takaisin tähän, Minulta on kysytty monta kertaa, että miksi jännität, eikä minulla ole siihen vastausta. Pelkäänkö epäonnistumista? Toivonko liikaa sitä onnistumista? Miksi pelkään epäonnistua? Pahinta on se kun ei itsekään tiedä vastausta. Kun menen kisoihin nautin jokaisesta hetkestä koirani kanssa, nautin siitä että voimme olla siellä yhdessä. Olemme molemmat siinä kunnossa että pääsemme sinne radalle. Eikö sen pitäisi riittää onnistumiseen? Eikö se ole jo onnistumista että sinulla on oikeus kokea hyvää tunnetta ja sitä että teillä on mahdollisuus olla siellä yhdessä. Niin minä ajattelen, mutta sitten tulee se mörkö joka aiheuttaa lisäpaineita. Miksi? Mistä se tulee?

Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja urheillut koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Olen aina halunnut olla paras urheilussa, olen aina halunnut voittaa. En kokenut koulussa muissa aineissa sitä, mutta urheilussa halusin aina loistaa ja se oli se mun juttu oli laji mikä tahansa. Yksi asia mistä olla ylpeä ja missä arvostin itseäni.

Välillä mietin miksi kilpailen, miksi en vaan harrasta. Kävisi treenaamassa ja nauttia ilman tavotteita, mutta ei se kuitenkaan riitä. Haluan kisata, eli kai mä siitä tykkään vaikka se sitten välillä onkin hirveetä. Kun pääsisi oman pään sisälle miksi välillä kisoissa on täydellinen flow-tila ja hyvä fiilis ja kaikki menee nappiin. Sitten välillä kaikki menee päin mäntyä ja on ns laiska paska olo ja kysyy itseltään mitä täällä tekee? Miksi olen täällä ja aiheutan itselleni epämukavaa oloa? Ja kyllähän mä tiedän vastauksen siihen että hauanko kisata, no tietty koska rakastan sitä koko juttua. Nyt pitää vaan löytää sellainen henkinen tila että siellä olisi aina siistiä eikä siellä ole mitään mitä tarvitsisi jännittää.


Oma tavoitteeni keväälle/kesälle onkin että selvittäisin oman pääni sisältöä, ja sitä että miten saisin jokaiseen kisapäivään sen rauhallisen mielen ja itsevarman olon. Mitä tapahtuu silloin kun fiilis on hyvä ja asiat tekee oikein.

Ralfin kanssa ei olla talvikaudella paljoa treenattu. Nyt olen kuitenkin aloittanut taas säännöllisen treenailun ja siis meidän kohdalla se tarkoittaa kerta viikkoon. En ole koskaan treenannut koiraani paljoa. Olen mennyt sillä ajatuksella että ei se määrä, vaan se laatu. Keskityn Ralfin kanssa paljon muihinkin asioihin, kuten lihashuoltoon ja rentoihin lenkkeihin metsässä. Ei aina tarvitse olla actionia. Ralf on onneksi koira jolla pysyy pää kasassa vaikka ei aina (hetkeen) tapahtuisi mitään ihmeellistä. Se tyytyy siihen mitä on tarjolla kunhan saa olla minun kanssani <3

Nyt on tarkoitus alkaa nostaa omaa ja koiran kuntoa ja aksataitoa kohti kevättä. Odotan niin paljon tällä hetkellä sitä että lumet ja jäät sulaisi. Pääsisi kunnolla lenkkeilemään ja vaikka hölkkäämään. Muutenkin ulkoilu maistuu ihan eri tavalla kun pääsee liikkumaan ilman että tarvitsee pelätä itsensä tai koiransa puolesta.

Nyt olen myöskin ottanut tavoitteeksi että käytäisiin joka viikonloppu yhdet kisat, jos vaan lähellä on. Työni puolesta tulee sen verta ajoa että viikonloppuna ei kyllä jaksa satoja kilometrejä kurvailla kisoihin.

Saapas nähdä koska minulle ja Ralfille tulee uusi ystävä taloon. Desillä on enää pari viikkoa tiineyttä jäljellä. Niin hirmuisen jänäää <3 En malta odottaa mitä sieltä tulee :) Voi kun kaikki menisi hyvin.
Timen juoksu taas voi alkaa hetkenä minä hyvänsä mutta epäilevät että menee sinne maaliskuun lopulle. Ja turha kysyä mistä minulle tulee pentu :) Aino mitä tiedän on sen että se on Ralfin pentu ja epäilisin että tytär jos vaan sellaisia syntyy.

Torstaina onkin treenit tiedossa ja sunnuntaina sitten geimit. Toivottavasti olisi kivat radat tiedossa.
Viime viikonloppuna oltiin juoksemassa kaksi starttia Sipoossa. Rataprofiilit oli meille hirmu haastavat tällä kertaa. Ralf tuntui liian nopealta joka paikassa ja en yksinkertaisesti löytänyt ohjausvalintoja millä olisi pärjännyt sen kanssa :) Keppikulmat oli myös haastavat.
Nähtäväksi jää mitä ensi viikonloppuna on tarjolla.

Jaahas, taidan mennä heittää lisää puita takkaan ja tekemään iltapalaa itselleni.
Tää oli tälläinen sekamelska kirjoitus :) Vähä laidasta laitaan ja asiasta toiseen, mutta mitä sitte :)

Ralf nukkuu tuossa vierellä, jalat kohti kattoa :) Toiset osaa ottaa rennosti elämässä.

Ainiin seuraan tällä hetkellä Ruudusta sarjaa nimetään; Asema 19. Onpahan hyvä sarja, suosittelen.
Harmi kun taas saa odottaa viikon seuraavaa jaksoa :) No, eikös hyvää kannata odottaa.

Erästä minä ikävöin niin hirmusti <3 Frida. Välillä helpottaa mutta sitten tulee näitä iltoja kun ikävä repii sydäntä ja tekisi mitä tanasa että saisi vielä kerran pienen, pehmeän Frillen syliini.
Kun rakastaa, täytyy olla valmis siihen että joskus sen menettää, ja se sattuu niin kamalan paljon. Näin uskollista katsetta tuskin toista saan elämässäni. Toivottavasti sinulla on hyvä siellä missä olet <3



Hyvää yötä-

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kevät sieltä kurkottaa

Onpas aika mennyt nopeasti kun jo maaliskuun alussa ollaan. Lunta tuli paljon ja oli upeita talvipäiviä, sitten suli paljon ja tuli miltei jo kurakelit kunnes nyt taas pakastui ja lisää lunta odotellaan. Käsitykseni mukaan perus Suomen sää :)

Kyllä mä niin kevättä odotan. Pääsee kunnolla pihahommiin ja tietenkin saa myös aksa esteet nurtsille.

Rallen kanssa käytiin reilu viikko sitten kisoissa ja oli kyllä varmaan parhaat kisat tähän asti. Vaikka ei nollia tullut niin tehtiin kolme niin ehjää ja kivaa rataa yhdessä. Jokaisella radalla ihan pikku juttu, mutta kylläpäs jäi hyvä mieli.

Tässä radat: https://www.youtube.com/watch?v=dYsLs8GlVx0

Janitallekin päästiin viime perjantaina ja oli oikein antoisat treenit. Viikonloppuna olisi sitten pari starttia tiedossa :)

Niin ja vähänkö siistii, päästään ekaa kertaa Rallen kanssa isoihin kisoihin, Halli-Sm.iin. Ne pidetään maaliskuussa tuossa Vantaalla. Niin innolla odotan että päästään isolle radalle kirmailemaan.

Ralfin tyttöystävä Des on tiine ja laskettu aika on maaliskuun lopulla. Toivottavasti kaikki menisi hienosti ja syntyisi pontevia ja terveitä pentuja :)

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kuvaus päivä

Ystäväni oli tänään kylässä ja ikuisti kyllä Rallesta niin hienoja kuvia <3 Kiitos Paulalle !










perjantai 1. helmikuuta 2019

Helmikuu ja kuulumisia

Äkkiä tämä aika kulkeepi, ja ollaan jo helmikuun puolella. Oikein mukava alkuvuosi ollut, se on sisältänyt paljon töitä ja ehkä vähän vähemmän huveja. Lunta on tullut ihan huikea määrä, en kyllä tälläistä talvea hetkeen muista. Mun ihana koti ja tämä rauhallinen ympäristö on kyllä tehnyt tästä talvestakin ihan eri tavalla nautittavan. Ihanaa tehdä lumitöitä, polttaa takkaa ja viimeistellä koti ihanilla valoilla ja kynttilöillä. Ralf rakastaa täällä vapaana juoksemista ja on kaikessa mukana mitä tehdään.

Töiden puolesta on tullut nähtyä niin paljon eri paikkoja Suomessa, mitä en aiemmin ole nähnyt. Välillä Ralle on mukana, ja välillä hoidossa, riippuu paljon reissun sisällöstä. Paljon kuitenkin pyrin pitämään mukana, vaikka kyllähän me suurimman osan öistä kotona ollaan :)
Ralle on helppo matkakaveri ja se on saanut paljon uusia ystäviä mm hotelleista :) Hän on siellä kun kotonaan ja jää myös kiltisti nukkumaan jos olen poissa. Lelu lentelee samalla tavalla ja toki nukun minäkin paremmin kun ystävä on mukana.

Ralf on muutenkin aika lugni koiruus, ottaa uudet tilanteet vastaan iloisesti ja luottaen. Ja kop kop kop ei ainakaan tähän asti mitään ääniä mitä vierastaa :) Mies päätti pentuaikoina hoitaa nuo muutamat epävarmuus asiat pois päivänjärjestyksestä. Isoin ilo on ollut Ralfin rakkaus pieniä lapsia kohtaan vaikka sillä ei juuri kokemusta lapsista ole.

Agilitystä ollaan pidetty miltei kuukauden tauko, koska tammikuun alussa Ralfilla oli lieviä yskä/flunssa oireita joten otettiin karenssi varmuudeksi päälle. Nyt toissa päivänä käytiin Sannin treeneissä, ja viikonloppuna tarkoitus hakea muutama kilometri lisää kokemusta kisakentältä. Kivaa päästä geimeihin :) Muutenkin mukavan rauhallinen viikonloppu tiedossa.

Viikko sitten lauantaina, Ralf ja Des oli treffeillä ;) Parin viikon päästä sitten selviää onko treffit tuottanut tulosta :)

Ralfin ensimmäiset pennut ovat kohta 7 kuukautta ja on ilo seurata niiden touhuja. Erityisen iloinen olen siitä että niistä jokainen on rakas perheenjäsen ja jokainen saa olla lapsi ja kasvaa rauhassa ennen aksan aloittamista. Pentujen omistajien mukaan ovat kovin reippaita, sosiaalisia ja viisaita. Parissa pennussa näen selvästi Ralfin "lapsinero-maisuutta". Temppuja tehdään iloisena mutta aivoja käyttäen, ei häsläten. Kiva kyllä nähdä mitä niistä kasvaa isoina :) Kaikki pennut ovat hirmu suloisia ja kauniita <3

Meidän tiimi <3


perjantai 4. tammikuuta 2019

Talviloma lusittu

Äkkiä se kaksi viikkoa meni ja lomat alkaa olemaan ohi. Eipä tässä kummempia ole tehnyt, ja se juuri olikin tarkuitus. Go with the flow every day. En suunnitellut mitään vaan tein just mitä lystäs kun heräsin. Ollaan Ralfin kanssa ulkoiltu paljon, käyty vähä treenaamassa aksaa ja tokoa, yhdet kisat ja toiset vielä nyt tulevana viikonloppuna. Sunnuntaina onkin suuntana Kuopio kisojen jälkeen ja siellä meneekin muutama päivä konttorilla ja asiakkailla. Ihan hauskaa lähteä reissuun ja varsinkin kun näkee kivoja työkavereita.

Tuli räpsittyä pari kivaa kuvaa Ralfista. Jätkä on saanut vihdoin omat extreme warmerit Hurtalta. On kyllä paras takki ikinä. Suojaa kaikki tärkeät lihakset kunnolla ja koiran liikerata on avoin takin ollessa päällä vaikka kovemmassakin vauhdissa. Parasta on se kun se siirtää lämpöä takas koiran kun sen oma keho sitä menettää, eli toimii erinomaisesti treeneissä ja kisoissa kun koiran pitää pystyä pitämään lämpöisenä. Onhan tämä nyt vielä tietenkin oman duunipaikan tuote josta olen kovin ylpeä :) Ralfilta löytyy extreme sekä graniittina että puisto camona :)










maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden viimeinen päivä

Se olisi kohta vuosi 2018 taputeltu. Itse makoilen tässä sängyssä, kuuntelen musiikkia ja kirjoittelen blogia :) Ralf ottaa rennosti, kuten aikaisimpinakin kertoina. Kiva kyllä kun ei reagoi paukkuihin ollenkaan. Toki silti ollaan sisätiloissa ja mennään ulos vasta 01 jälkeen.

Onpahan ollut vuosi. Kaikkea en tänne julkisesti kirjoittele mutta aika rankka vuosi takana ja paljoa ei vaatisi että 2019 olisi hiukan parempi.

Joulukuun alussa Ralf arvioi hypyn väärin kisoissa, ja veti kyllä aikamoiset voltit. Kyllä säikäytti pahimman kerran. Käytiin ortopedilla ja kaikki vähänkään epäilyttävät paikat joista antoi reaktiota rtg kuvattiin. Luojalle kiitos luusto oli ehjä <3 Pidettiin 4 viikon aksa tauko ja ekat pari viikkoa ihan hihnassa. Käytiin myös fyssarilla, ja mennään vielä tammikuussa uusiksi.

Vuoden viimeiset kisat oli 29.12 Vantaalla. Tehtiin kyllä kolme todella hyvää rataa ja oli tosi hauskaa kirmailla Ralfin kanssa. Niin pikkujuttuja kaikilla radoilla että vaan hyvä fiilis jäi.
Tästä on kivaa jatkaa ensi vuonna. Mielestäni Ralfista on tullut paljon kuuliaampi ja minä vuorostani olen alkanut uskaltamaan, enkä varmistele. Niin siistiä :)

Olen kyllä niin onnellinen Rallesta, se tuo kyllä joka päivä kasvoilleni leveän hymyn, ihan vaan olemalla oma onnellinen itsensä.

Rallen ja Alyxin pennutkin ovat kohta jo 6 kk, ihan järjetöntä miten aikaa juoksee. Ihania junnuja <3
Omistajiensa mukaan hyvin sosiaalisia ja reippaita pentuja jotka ajattelevat ja tekevät hienosti temppuja ja virtaa ei puutu :) Kivaa kyllä kun pääsee täältä etäältäkin seuraamaan niiden kasvua.

Tässä uudet kuvat miltei 6 kk ikäisistä junioreista pentutreffeiltä. Ainoastaan Force ei päässyt paikalle joten neitosesta oma kuva samalta päivältä. Vasemmalta, Xena, Sign, Sea ja poika Rallyx <3
Kaverit vietti pentutapaamista eläintarhassa ja näkivät tiikereitä yms :) Jänskää.


§


lauantai 15. joulukuuta 2018

Pentu päivityksiä

Ei ole helpooa omistaa urostakaan ja jalostuksen suhteen yrittää parhaansa. Ralfille on suunnitteilla kaksi pentuetta ensi vuodelle kahden ihanan daamin kanssa, joilla molemmilla tulee ikä vastaan pennutuksen suhteen.

Olin alkuun päättänyt että kaksi pentuetta ja katsotaan mitä niistä tulee, mutta kolmas se vaan tuli koska molemmat tytöt ovat isoja sydämiä monin tavoin. Ja sen lisäksi niiden omistajat ovat minulle rakkaita ystäviä ja tunnen molemmat tytöt hyvin. Jos luoja suo ja nämä suunnitelmat toteutuu niin Ralfin lapsi pääsee sitten isin kotiin kasvamaan. Dessillä voi alkaa juoksu milloin tahansa kun sitten Timen juoksua odotellaan vasta helmi-maaliskuussa. Niin jännittävää <3

Yritän uroksen omistana myös parhaani minkä voin terveyden ja luonteiden suhteen. Haluan myös antaa Ralfin vaan sellaiselle nartulle mistä itse olisin valmis ottamaan pennun. Jos nää kaksi toivetta toteutuu, niin näiden kahden daamin ( Des ja Time ) jälkeen Ralf pysyttelee useamman vuoden jalostuksesta poissa koska en halua sille enempää pentueita ja ennenkaikkea haluan tietää ovatko ne terveitä! Nämä kolme riittää, katsoo sitten joskus myöhemmin. Sydämestäni toivon terveitä, hyväluonteisia rakkauspakkauksia jotka saavat hyvän kodin missä ne ovat ensisijaisesti perheenjäseniä. Peukut pystyyn että ... nää toteutuisi  

Time (Infinity Light Time waits for no one) on Alyxin tytär ja hyvin samantyylinen kuin äitinsä. Kiihkeä, elastinen, nopea ja järkevä narttu joka seisoo vahvasti omilla jaloillaan.



Olen seurannut niin hyvin kun olen pystynyt Rallen ja Alyxin pentuja. Olen tykännyt niistä hirmuisesti ja omistajat ovat myös tyytyväisiä omiin pupseihinsa. Ajatella että ne on jo 5 kk, aika vaan menee niin nopsaan. Kuvat ylhäältä alkaen, Xena, Force, Sea, Sign ja Rallyx.








  

Elämän mietteitä

Välillä tuntuu siltä kun pitäisi olla kaksi blogia. Toinen koirille ja toinen vaan itselleen mutta kukapa kieltää yhdistämästä niitä. R ohke...