Ralle ja Agility
Aina mä lupaan olla aktiivisempi blogini suhteen ja sitten taas jää... Enpä tiedä mistä aloittaisin, ainakin haluan kertoa että mä olen niin onnekas kun olen saanut Ralfin kaltaisen koiran joka tuo onnea ja iloa jokaiseen päivääni. Joka päivä kun hän aikuistuu tuntuu että vaan muhii ihanemmaksi. Nuorempana välillä pöhähti jos joku oli epäilyttävä, se on hävinnyt kokonaan ja hänestä tulee itsevarmempi kokoaika, no ei sen tarvitse enää itsevarmemmaksi tulla, se on hyvä just tollasenaan <3 Tykkään sen asenteesta elämään, lugnisti mutta täysillä :) Ihmisrakkaus senkun kasvaa kasvamistaan, hän on kyllä varsinainen pusukone ja erityisesti naisihmiset on ihan parasta, heh no hyvä Ralf, ehkä ois huolestuttavaa toistepäin :) Autoilu sujuu oikein hyvin, edelleen mutkiin tai liikenneympyrään hidastaessa hän nousee häkissä ylös seisomaan ja pyörähtää pari kertaa, kun mutka ohi niin käy takas maate. Kun kiihdytetään motarille hän rauhoittuu ja on lugni. Mitä kovempaa ajetaan (eli aavistaa