Vauhdin huumaa

Kun ihminen alkaa olemaan siinä pisteessä että usko hiipuu jonkun asian suhteen, on käyttöön otettava uusi keino. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut on minun ja Fridan saatava tuo lähtöongelma kuntoon! Asian kanssa on taisteltu turhankin pitkään ja mietitty miksi ihmeessä treeneissä ja epiksissä kaikki sujuu kuin tanssi sen suhteen. No kaikkihan me tiedetään että se johtuu kisajännityksestä. Frida vaistoo sen ja tietää että nyt voi taas sikailla. Näinpä päätin että seuraaviin kisoihin lähdemme kuin olisimme treenaamassa. Koira on hihnassa mulla ihan siinä kentän vieressä ja hengailee siinä mukana kuten treeneissä. Ei enää sitä että se on autossa ja sit haen sen muutama koira ennen omaa starttia ja oikein kasaan siihen sitä stressiä. Treeneissä ja epiksissä kuitenkin koira on kentän laidalla, ja vaikka kuin kuumana kävisi niin se jää lähtöön. Lauantaina mennään kokeilemaan tätä uutta systeemiä Purinalle. Innolla odotan mitä siitä seuraa ja toimiiko seoikeesti yhtä hyvin kuin myös aj

Tänään aamulla suuntasin ilman omia koiria Purinalle. Tarkoituksena juosta Robin kanssa yksi hyppyrata. Sama projekti sisälsi pienen kokeen minua varten, että jännitänkö toisen koiran kanssa yhtä paljon. Kyllähän mä jännitin, mutta en läheskään niin paljon kun Fridan kanssa. Oma näkemykseni on se että mieleni oli rauhallinen, paljon rauhallisempi kun pitkään aikaan radalla. Sitä en kiellä että enkö ois jännittnyt yhtään, mutta esim, tiesin että Robi jää lähtöön ja se jo oli minulle aivan mieletön tunne.  Kyllä se Fridakin jäisi ellen aina sekoilis niin paljoa. Robia oli kiva viedä, hyvin paljon samanlainen ohjattava kun Frida. Ehkä kuitenkin himppa herkempi ohjaukselle, en tiedä. Vaikeaa on spekuloida yhden lähdön jälkeen. Rata meni muuten ihan kivasti mutta hylly sieltä tuli kun ohjasin väärään putkeen koiran. Radalla oli kaksi putkea vierekkäin u-n mallisena ja Robi ampaisi juuri siihen viereiseen putkenpäähän.. Muutenhan tuo oli puhdas rata ja ihan siistiä kohtia. Kepeille vienti ol

Kävimme eilen Rexin kanssa Juhan opissa. Oli kyllä mahtava puoli tuntia :) Juha sai todella hyvin meidän lähdön/Rexin pysymään paikoillaan. Eli saatiin hyvät niksit siihen. Kun 10 minuuttia olimme harjoitelleet, pystyin spurttaamaan radalla kun Rex istui lähdössä kuin tatti ;) Lisäksi treenasimme takaaleikkausta ja takaakiertoa :) Hyvin meni sekin. Takaaleikkauksen kanssa saatiin hioa kunnes toimi oikein :) Koska kuvan numerot näkyy niin huonosti niin piirrostuksessa on kaksi eri treeniä. Ensin 1.pussi, 2 hyppy ja 3 hyppy. Sekä nr 2 ja nr 3 leikattiin takaa. Toisessa treenissä on 3 hyppyä ja nr 1 suoraan , sitten vierekkäiset, 2 ja 3 molemmat takaa. Kahden viikon kuluttua uudestaan :)

Tänään oli vuorossa IHAH:in kisat Kivikossa. Tuomarina toimi Minna Räsänen ja radat oli ihan kivat. Ensimmäisellä agilityradalla oltiin hyvässä vauhdissa ja puhdasta rataa vääntämässä kunnes oma ajoitukseni meni pieleen ja ohjasin puomin väärältä puolelta, jonka seurauksena puomin jälkeinen hyppy meni väärinpäin. Onneksi ei harmittanut yhtään kun hyllytti tokavika esteellä. Noh s on elämää se :) Agilityrata nr 1: http://www.youtube.com/watch?v=EQO3S5DDTyc - Frida varasti taas lähdön - ohjasin koiraa väärältä puolelta puomea oman sekoilun seurauksena :( Toisella agiradalla oli Fridan vauhti kylä supernopea :) Puomin kontakti meni hienosti mutta A-este oli sitten ihan muuta. Hyviä tiukkoja ohjauksia, hyvä vedätys kepeiltä. Kaksi rimaa alas jonka jälkeen pakka sekosi. Agilityrata nr 2: http://www.youtube.com/watch?v=MpWRLAajEIM Hyppyrata oli viimeisenä ja se oli kyllä mielestäni siistiä menoa, Frida varasti kyllä lähdön taas mutta kaikki muu menikin sitten kivasti.  Yhdellä esteellä olisi

Vaikka kirjoitankin omaan blogiin, voisin kirjoittaa urheilijoille kirjan jännittämisestä. En tiedä onko tämä tapa   käsitellä asiaa ja hoitaa sitä paremmaksi. Olen kilpaillut agilityssä n 4 vuotta ja minulla on ollut ilo kun ensimmäisenä kisakoirana on ollut motivoitunut ja nopea tyttö. Aina valmis kaikkeen ja tekee aina täysillä, mitä tahansa teemme. Itse olen kärsinyt yhdestä ikävästä asiasta jo alakoulu iästä asti, nimittäin jännittämisestä. Kun koulussa oli kokeita, jännitin niin paljon että kun koe lyötiin eteen, unohdin kaiken mitä olin lukenut.  Kun koe oli ohi, muistit taas kaiken. Sama pätee urheilussa. Pelasin jalkapalloa n. 8 vuotta, jännitys oli aivan karmeaa ja seison jalat ristissä kunnes matsi vihellettiin käyntiin. Kun peli alkoi, jännityis häipyi. Nyt lajini on tosiaan agility ja en tiedä olenko ikinä jännittänyt missään lajissa samalla tavalla. Yleensä jo kisapäivää edeltävänä iltana alkaa vessassa juokseminen ja spekulointi huomisesta, miten koira jää lähtöön jne. U

Perjantaina oli jännä päivä kun oli tiedossa  Rexin terveystutkimukset. Kuvattiin seuraavat, lonkat, kyynäret, olkanivelet, selkä ja sitten tietekin Rexin leuka kontrollina. Oli kyllä hieno päivä, toivotaan että kaikki tulee kennelliitosta takaisin samana millaisina lähtevät ;) Lonkat lähti A/A:na, kyynäret nollana ja olkanivelet olivat täysin puhtaat :) Upeinta oli se että Rexin euka oli todella siisti, ei muutoksia ja hyvin parantunut :) Ainoastaan virallisia kuvia näistä on lonkat sekä kyynäret. Ainoo pieni juttu oli selässä, Rexin lanneragassa oli yksi ylimääräinen nikama 8, kun pitäisi olla 7. Se ei kuitenkaan vaikuta koiran elämään millään tavalla. Hierojalle muistuttaa kun käy että tarkistaa ettei ole jumissa. Nyt sit jännätään :) Iina otti kivoja kuvia eilen kentältä :) Vihdoin saatiin muutama aksakuva miehestä :)

Käytiin eilen Kivikossa Rexin kanssa. Tarkoitus oli nyt kokeilla nuo vaihtoehdot keppien suhteen että millä jatketaan... Rex ei yksinkertaisesti suostu tekemään verkoilla tai ohjureilla. Se luulee niitä hypyiksi ja pomppii niiden yli, vaikka mitä yrittäisit. Joten päädyttiin siihen ratkaisuun että jatketaan kujalla (ilman lisäromppeita) Eilistä menoa: http://www.youtube.com/watch?v=28vnD4v2B1w Sitten sain kuvia paimennuspäivältä ;) Kuvaajana: Sirpa Saari ja hänelle lämmin kiitos kuvista :)

Paljon ollaan treenattu Rexin kanssa, vaikka en tänne pitkään aikaan ole kirjoittanut. Rex on nyt vuoden ikäinen ja olen supertyytyväinen kun siitä jäi kevyt ja pieni poika, aksan kannalta jees :) Ollaan treenattu paljon kontakteja ja eilen ensimmäistä kertaa osana rataa, eli Rex tuli vauhdilla hyppyjen jälken a-lle. Hienosti kaveri pysähtyi vaikka ohjaaja jatkoi juoksemista. Rex ei myöskään ole ihan helpommasta päästä kun tuo otus kuumuu ihan älyttömän herkästi. Olen jo tottunut siihen että kesken treenien saa monet kerrat käskeä kaveri maahan ja odottaa että kierrokset laskee. Uskon kuitenkin että tuo huutaminen ja ylikierroksille meneminen tasottuu kun ikää tulee lisää. Lähinnä se pahin reaktio tulee kun tehdään jotain uutta ja se joutuu miettimään. Irtoaminen on lähtenyt myös mukavasti käyntiin. Koko ajan hakee esteitä paremmin. Kepit taitaa olla meillä vaikein juttu ja uskon että ohjaajalla myös on aika lyhyt pinna niiden suhteen. En tiedä mitään tylsempää kun opettaa kepit koiral

Kesäloma on takana ja paljon on tapahtunut ainakin koirien parissa. Sm-kisojen jälkeen ei ole tullut päivitettyä pahemmin blogia mutta nyt taas pitää skarpata :) Lauantaina kävimme kokeilemassa paimennusta Rexin kanssa, Hilskan tilalla. Päivä oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Samalla Eve oli järjestänyt hirmujen treffit ja oli kyllä kiva nähdä porukalla. Rex osoitti ihan kivasti syttymistä lampaille, mutta yhtä paljon oli paihalla että mitä siltä halutaan. Kiva laji ja kokeiltava uudestaan, mutta agility pysyy kuitenkin päätouhuna. Eilen sitten käytiin Fridan kanssa Porvoossa Salme Mujusen radoilla. Oli kivaa kisata ja Frida oli hyvässä tikissä. Ensimmäinen agilityrata oli aikamoista taistelua läpi haasteellisen radan. Selvisimme kuitenkin puhtaalla radalla maaliin ja sijoitus toinen. Toisella agiradalla tein perusvirheitä ja housuin ja sähläsin, siitä ei seurannut kun hylky. Kolmas rata oli hyppyrata ja pitkästä aikaa todella makee juoksurata. Tiesin jo rataantutustumisessa ett