Vauhdin huumaa

Aina mä lupaan olla aktiivisempi blogini suhteen ja sitten taas jää... Enpä tiedä mistä aloittaisin, ainakin haluan kertoa että mä olen niin onnekas kun olen saanut Ralfin kaltaisen koiran joka tuo onnea ja iloa jokaiseen päivääni. Joka päivä kun hän aikuistuu tuntuu että vaan muhii ihanemmaksi. Nuorempana välillä pöhähti jos joku oli epäilyttävä, se on hävinnyt kokonaan ja hänestä tulee itsevarmempi kokoaika, no ei sen tarvitse enää itsevarmemmaksi tulla, se on hyvä just tollasenaan <3 Tykkään sen asenteesta elämään, lugnisti mutta täysillä :) Ihmisrakkaus senkun kasvaa kasvamistaan, hän on kyllä varsinainen pusukone ja erityisesti naisihmiset on ihan parasta, heh no hyvä Ralf, ehkä ois huolestuttavaa toistepäin :) Autoilu sujuu oikein hyvin, edelleen mutkiin tai liikenneympyrään hidastaessa hän nousee häkissä ylös seisomaan ja pyörähtää pari kertaa, kun mutka ohi niin käy takas maate. Kun kiihdytetään motarille hän rauhoittuu ja on lugni. Mitä kovempaa ajetaan (eli aavistaa...

Tänään oli pitkästä aikaa niin kaunista ulkosalla :) Ihmiset hymyili ja otti kuvia sinisestä taivaasta ja lumisista puista. Ihmiset käyttäytyivät kun ei olisi nähnyt moista sää-ilmiötä aikaisemmin. On se mieletöntä miten paljon hyvää energiaa voi saada vaan kauniista ilmasta. Lisäksi on kyllä ehkä aika hieno fiilis tänään ajella autoa 14 km ja kaikki ok Rallen kanssa. Päästiin vihdoin jyvälle mikä se juttu on. Ralf oli tänäänkin häkissään oikein ok, käytti nenäänsä ja söi nameja joita oli vähä sinne tänne heitetty häkkiin. Istui tai makoili ja kaikki oli ok, jopa jo 80 km/h. Ainut reaktio mitä selkeesti oli nähtävissä oli se kun jarrutti mutkaan tai liikenneympyrään. Silloin se pyörähti pari kertaa häkissä ja kun mutka oli ohi se taas asettui. Eli epäilyksen on se että olen jarruttanut voimakkaasti ja se on törmännyt tms johonkin. Joka tapauksessa nyt alkaa näyttää aika aurinkoiselta tämä. Tällä hetkellä vanha autoni lainassa :) Karmeaa kun ajattelen sitä kun se laitettiin valjaisi...

Siitä on tovi kun aloittelimme autotreenit. Hyvin on Ralf edistynyt ja kyllä tämä alkaa vaikuttamaan siltä että jotain todella ikävää Rallen mielestä siellä on tapahtunut. Vastaehdollistaminen on tehonnut aika hyvin, eli Ralf on vastaanottanut treeniä aika hyvin. Ikuisuudelta tämä tuntuu tämä projekti mutta se on enemmän mun pään sisällä :) Ensin syötiin aamu ja iltaruoat autossa. Tämän jälkeen alkoi auto olla käynnissä ruokailun ajan, välillä istuin kyydissä ja välillä pidin Ralfin häkin ovea auki ja välillä olin ihan ulkopuolella. No tämän jälkeen sitten kaikki jatkui kuten ennen mutta aloin peruttaa pois ruudusta ja ajoin takaisin. Näitä toistoja lisäsin pikkuhilja. Ralf söi edelleen eikä välittänyt siitä liikkuiko auto. Tästä pikkuhiljaa lähdimme ajamaan. Ensimatkat oli sellaista 500 m ja ulos ja leikkimään. Muutenkin olen nyt joka kerta repinyt sen kanssa lelulla kun se poistuu autosta. Matka oli pisimmillään eiliseen mennessä 5-6 km, tänään sitten ajoimme 8...

En tiedä mistä aloittaa kun jotenkin muutenkin ikävä ja arka aihe. En ole aikoihin kirjoittanut tänne mitään, oikeestaan enemmänkin siksi että työ on vienyt paljon aikaani ja sen lisäksi on sitten halunnut omistautua koirille ja pitkille metsälenkeillä kun olen kotona. Pari viikkoa sitten oli ensimmäinen työmatkani ulkomaille Pompan leivissä. Oli mukava mutta rankka reissu varsinkin kun koipeni ei ollut ihan kunnossa. Ralfin piti alunperin olla mukana joten siksi ehkä reissu oli vähä haikea ja osa fiiliskestä jäi himaan. Toisin siinä tilanteessa olisi pitänyt olla kolmas työntekijä paikalla jos olisin kisannut koska vilskettä riitti. Se hiukan lohdutti fiilistä että kuinka minä olisin kerennyt radoille, en mitenkään. Ralfin kanssa ei montaa kolmosten kisaa agilityssä olla vielä juostu, eikä juosta hetkeen... Ostin tunteja Janitalle ja Jaakolle ja voi kuinka mahtavaa siellä on ollut. Olen tehnyt paljon töitä myös jarrujen kanssa ja Ralle on mennyt todella kivasti aksassa ja meillä ...

Taas on niin pitkä aika vierähtänyt että asiaa olisi vaikka kuinka, mutta kirjoitellaan nyt mitä mieleen tuleepi :) Ralfin kanssa ollaan kisattu kakkosissa muutamat kisat ja treenailtu viikkotreeneissä Juhalla. Rataprofiilit ovat olleet erittäin erilaisia jokaisissa kisoissa mutta onpahan saanut kokea paljon erilaisia kurveja :) Ensimmäinen nolla kakkosista tuli 29.4 Riihimäellä aivan kaottisella pelastelu radalla. Kyseessä oli äärimmäisen haastava hyppyrata missä en pystynyt juoksemaan kilpaa koiran kanssa vaan jouduin turvautumaan hätäratkaisuihin ja järkyttäviin takaa ohjauksiin. Nolla kun nolla ja sillä sijalle 2. Toinen luva nolla tulikin sitten meidän seuran omissa kisoissa 27.5. Rataprofiili oli mukava, kaksi killerikohtaa mutta muuten oikein kivoja linjoja. Sillä agilityradalla voitto ja mahti fiilis :) Tässä rata: https://www.youtube.com/watch?v=CTuRdM3qXpE Kolmas luva nolla tuli Tampereella 21.6 todella haastavalla radalla. Se oli varmaan mun ja Rallen paras rata i...

Olipas erilainen pääsiäinen tänä vuonna, mutta eittäin kiva sellainen. Keskiviikkona kävin hakemassa Susanin ja hänen Time koiransa lentokentältä. Susan on Hollantilainen agility ammattilainen ja olemme tutustuneet hänen kanssaan sosiallisen median kautta ja hänestä on tullut myös Pomppa fani :) Keskivikko kului Helsingin keskustassa shoppaillen, syöden ja toki vähän nähtävyyksiäkin. Illaksi sitten matkasimme Turkuun. Saimme asua Tuulian ja Timon luona, siitä iso kiitos heille ja Janitalle iso kiitos järjestelyistä. Alla kuva Tuomiokirkon edustalta ja sitten nuo ihanat siirappi vohvelit joita Susan toi minulle Hollannista. Nam :) Torstaina kävimme treenimässä Janitan ja Jaakon kanssa ja oli kyllä huisin kivaa :) Iltapäivällä kävimme Elinan kanssa lounaalla ja sitten illalla saunottiin ja vietettiin aikaa. Torstaina ajelimme heti aamulla Elinan hallille ja sielläkin oli huisin kivaa :) Minä en juuri itse treenannut tänään sillä oli omat kisat Ralfin kanssa myöhemmin samana ...

Niin se elämä vaihtoi suuntaansa ja töiden puolesta minut nähdään nykyään Pompan leivissä Iso muutos oli jättää 7 vuoden työrupeama muualla mutta mun sydän syykkii tähän suuntaan ja elämässä pitää kuunnella sydäntä ja tavoitella unelmia ja tassutella niitä kohti Olen jeesanut Meriä pitkään aina silloin tällöin ja nyt puoli vuotta paiskinut kahdessa työssä ja päätös oli tehtävä omankin jaksamisen takia. Olen niin innoissani tästä mahdollisuudesta ja ennenkaikkea tavoitteena lähteä myyjänä viemään mahtavia tuotteita rajan ulkopuolelle vieläkin enemmän. Lisäksi jatkan keväällä syvempiä opiskeluita kansainvälisen kaupankäynnin parissa joten tämä ylioppilas-merkonomi on toivon mukaan vieläkin fiksumpi joskus. Toinen kuukausi käynnissä pelkästään Pompan parissa ja kivaa ollut :) Nyt suunnitellaan kovaa menoa uutta kautta ja uusia ihania Pomppia. Tänä kautena saatiin Pomppia maailmalle, mm Saksaan, Norjaan, Britteihin, Austraaliaan ja Yhdysvaltoihin. Vielä on monta maata valloi...