Ihmeiden aika ei ole ohi

Siitä on tovi kun aloittelimme autotreenit. Hyvin on Ralf edistynyt ja kyllä tämä alkaa vaikuttamaan siltä että jotain todella ikävää Rallen mielestä siellä on tapahtunut.
Vastaehdollistaminen on tehonnut aika hyvin, eli Ralf on vastaanottanut treeniä aika hyvin.
Ikuisuudelta tämä tuntuu tämä projekti mutta se on enemmän mun pään sisällä :)

Ensin syötiin aamu ja iltaruoat autossa. Tämän jälkeen alkoi auto olla käynnissä ruokailun ajan, välillä istuin kyydissä ja välillä pidin Ralfin häkin ovea auki ja välillä olin ihan ulkopuolella.

No tämän jälkeen sitten kaikki jatkui kuten ennen mutta aloin peruttaa pois ruudusta ja ajoin takaisin. Näitä toistoja lisäsin pikkuhilja. Ralf söi edelleen eikä välittänyt siitä liikkuiko auto.

Tästä pikkuhiljaa lähdimme ajamaan. Ensimatkat oli sellaista 500 m ja ulos ja leikkimään.
Muutenkin olen nyt joka kerta repinyt sen kanssa lelulla kun se poistuu autosta.

Matka oli pisimmillään eiliseen mennessä 5-6 km, tänään sitten ajoimme 8-9 km ja osan vanhalla Porvoontiellä ja ensimmäistä kertaa 60 km/h.

Tällä hetkellä se on tosiaan kevythäkissä takapenkillä ja mulla on häkin katto hiukan auki jotta pystyn pudottaa sen lempinameja sinne. Nyt siis lähdetään pihasta, sanon ligg (maahan) iloisesti ja kun se sen suorittaa temppuna heitän nameja. Aina jos on nousemassa ylös sama toistuu, mutta pyrin siihen että nameja tulee sitä tahtia että makoillaan rauhassa kokoaika.

Tänään kun ajettiin ensimmäistä kertaa vähä kovempaa se oli vähä valppaampi hetken mutta ei ollenkaan mennyt mihinkään tilaan ja söi edelleen.

Onhan tämä varsinainen prosessi mutta voi että tuuntuu hyvältä :)
Olen aina ollut sitä mieltä että Ralfilla on todella hyvä pääkoppa ja mitä tahansa onkaan tapahtunut, niin kyllä se sitä taas osoittaa.

Edellisessä koiramme lehdessä oli todella hyvä kirjoitus luonteen eroista. Puhuttiin pehmeästä, hieman pehmeästä ja kovasta koirasta. Koiran tyypit oli todella tarkasti siinä eroteltu. Olipas mielenkiintoinen juttu, kannattaa lukea! Ralf on hieman pehmeä koira kuten varmaan suurin osa bortsuista, ei liika pehmeä, mutta pehmeä. Siinä tultiin juuri siihen että kova koira ei muista mitään ikävää kun taas pehmeä koira muistaa. Kumpikaan ei ole hyvä juttu, vaan jotain siltä väliltä :)

Kävimme viime viikonloppuna tokoilessa kaverimme kanssa ja samaan aikaan kentän vieressä tunnin verran jysähteli teollinen naulapyssy ja Ralf ei reagoinut mitenkään. Ralf ei ole myöskään reagoinut ampumiseen, ukkoseen tai ilotulitteisiin eikä mihiinkään työmaa-ääniin.

Mutta sen verta siinä on herkkyyttä että kun joku ikävä asia sitten tulee vastaan niin se muistetaan. Onneksi ja toivonmukaan näitä ei ole paljoa, tai saatika tule enää ikinä. Pääpirteittäin Ralf on hauska, sosiaalinen, hassu, viisas ja ennenkaikkea elämän onnellinen koira jolla aina pilke silmäkulmassa.

Mietinkin tuossa, kun Ralf oli pentu se ei tykännyt kun auto ajoi tiekaivon yli. Mentiinkin istumaan eräs päivä siihen ja 15 minuttia kului ja se nukahti siihen eikä enää koskaan sen jälkeen edes ole huomanut niiden olemassaoloa. Mutta tuli sellainen flash back, koska se liittyi autoon.

Nää eläimet on ihmeellisiä, kun ei niistä aina ota selvää, ja siis emme vieläkään tiedä mikä tämä juttu on.

Kun tämän päivän matkan tuplaa niin pääsemme jo tattikselle treenaamaan :) Ja lähihalleille kisoihin :) Motarille en vielä toviin mene, vaan ajamme matalila nopeuksia kunnes musta alkaa tuntuu siltä että se ei ole enää mikään juttu.

Mä luotan tähän että mä onnistun tässä, ja että Ralf onnistuu, ja ennenkaikkea että me yhdessä onnistumme. Haluan että Ralf voi luottaa minuun ja hakea minulta turvaa missä ja milloin tahansa.

Olemmekin tässä autotreenien lisäksi opetelleet tokon avoimenluokan liikkeitä ja tehty pitkiä metsälenkkejä.

Siitä ominaisuudesta mä rakastan tätä koiraa on se että sillä on pääkoppa kunnossa niin monessa asiassa, todella kiihkeä koira töitä tehdessään mutta aina pää pysyy kasassa, voidaan heittää lennossa aksasta tokoon, ei jää päälle. Saati nyt tämä auto juttu kun oli pahimmillaan se nollaantui heti kun auto pysähtyi, eli Ralf palautui siitäkin heti.

Täydellistä koiraa kun ei ole olemassakaan. Sit on meitä ihmisiä jotka ovat avoimia ja kertovat asiat kuten on ja niitä jotka ei puhu mistään negatiivisesta.

Hyvä ystäväni sanoi minulle viime viikolla jotakin todella yksinkertaista mutta niin järkevää:
Dogs are not machines! "Koirat eivät ole koneita".
Juuri näin. Jatketaan harjoituksia ja toivon sydämeni pohjasta että pian tämä on on ikävä muisto ja aksakentille palataan hulluimpina kuin koskaan :)

Iso kiitos ihanille ystäville kaikesta tuesta ja kaikista neuvoista ja ne ihanat jotka ovat ajaneet meidän luo lenkeille ja tarjonnut apua kaikessa mahdollisessa ja tullut ajaa lyhyitä matkoja meidän kanssa namittaen koiraa. Näissä hetkissä sen tietää ja tuntee että on ystäviä <3

Pieni pätkä isoa sydäntä : https://www.youtube.com/watch?v=483zS2sA7Pw