Alamäkeä ja ongelmien kohtaamista
On pitänyt pitkään kirjoittaa minun ja Fridan tilanteesta agilityn parissa! Viime kausihan oli erittäin hyvä, nollaprosentti oli korkea ja yhdessä tekeminen oli parasta ikinä. Homma tuntui luonnolliselta ja meillä oli kivaa yhdessä. Alkukesästä Fridan varvas murtui ja tauko oli pitkä kunnes taas palattiin kisakentille. Kun palasimme kisojen pariin niin jotain oli kadonnut? Meno oli erittäin epävarmaa, varsinkin ohjaajan puolelta. Typeriä perusvirheitä ja sellaisia virheitä mitä ei aiemmin tehnyt tuon otuksen kanssa kolmosissa. Mietiskelin tässä että homma ei nyt ihan suju ja itseluottamus on laskenut ja koirahan sen vaistoaa minusta. Viimeinen niitti oli kun pitkäaikainen ystäväni Heli sanoi minulle videoita katsellessaan että hitto mitä sontaa. Katso itsees, sä et edes liiku radalla, yrität ohjata Fridaa kuten ohjaat Rexiä ja muutenkin ihan karmeannäköistä touhua. Sitä en ollut itse tullut ajatelleeksi että pakka voi mennä hyvinkin sekaisin kun ohjaa kahta täysin erilaista koiraa. Kii...