Vauhdin huumaa

Onhan siitä jo aikaa kun viimeksi olen höpissyt tänne blogiin. Monta päivää on ollut mielessä kirjoittaa mutta metsä ja ulkoilu on kutsunut paljon nyt lomalla. Kevät ja alkukesä oli minulle kuten varmasti monelle muulle erikoista aikaa. Korona sinne ja korona tänne, muuta ei uutisista lukenutkaan. Itse tein enimmäkseen etätöitä ja ystäviä näin normaalisti, ehkä kuitenkin ulkotiloissa enimmäkseen. Surullista aikaa ja turhan rankkaa monille, toivottavasti maailma kääntyy pikkuhiljaa normaaliksi. Me ollaan poikien kanssa nautittu ukoilusta ja uimisesta. Kesäkuu oli aika kuuma ja keskityttiin poitsujen kanssa aika rentoon olemiseen. Micken kanssa välillä vähän alkeita treenailtu ja Ralle ollut pitkään aksasta lomalla ennen kun nyt pari viikkoa taaksepäin aloitettiin kisaaminen taas. Parit kisat käytynä ja koira kyllä muistaa ja osaa mutta ohjaaja ollut vähä ruosteessa :) Eiköhän tässä pikkuhiljaa ala omatkin aivot toimimaan :) Viikon päästä alkaa Rallen viikkotreenit ja itse jatkan ko

Aina toivoisi että blogiin kirjoittelisi iloisia asioita mutta valitettavasti niitä huonojakin mahtuu tähän maailmaan. Olen päättänyt että olen jokaisen koirani kohdalla rehellinen niin hyvistä kun huonoista asioista. Lisäksi kirjoitan tämän tarinan koska toivon että löytyisi ihmisiä joilla kokemusta tai tietoa mistä voisi olla meille hyötyä tämän äärimmäisen rankan ongelman kanssa. Tällä hetkellä suurin ongelma on löytää ruokavalio joka ei närästä tai aiheuta oireita. Kun Ralf oli nuori, se ulosti paljon ja ajattelin että kyseessä oli vaan ruoka joka ei imeydy parhaalla mahdollisella tavalla ja vaihdoin toiseen. Yhdessä vaiheessa eräs ystäväni kysyi että voisiko sillä olla giardia. Minähän en ollut moisesta giardiasta edes koskaan kuullut, monista muista loisista kyllä. Vein Ralfin eläinlääkäriin ja ulostenäytteestä selvisi että sillä oli giardia. Kolmen axilur hoidon jälkeen, ja täydellisen kodin ja auton desinfioinnin jälkeen pääsimme siitä eroon. Elämä jatkui ja tilanne oli ai

Onhan tää nyt siistiä :) Pidettiin kisataukoa reilun kuukauden ja eilen mentiin vuoden ensimmäisiin kilpailuihin Järvenpäähän. Vuorossa oli kolme rataa, Jouni Kauton käsialaa. Ensimmäisellä radalla avattiin vähä ohjaajan kipeitä jalkoja jumpan jäljiltä ja tämäkin meni hienosti. Yksi takaakierto (keppien jälkeen) koitui kohtaloksi kovassa vauhdissa. Treenilistalle! Toisella agilityradalla melkein kaikki meni nappiin ja vuorossa oli taas todella fyysinen rata. Kovaa mentiin, pitkillä esteväleillä ja se oli vaan mentävä ja juostava ja toivoa että koira lukee ohjaukset. Rallehan luki ja vetäisi kyllä upean radan <3 Tehtiin nolla ja sijoitus 2. Kolmas rata oli se kuuluisa hyppyrata missä yleensä mennään niin kovaa ja koiraa ei saa kiinni kun kepeillä. Kepeille vienti valahti koska ohjaus tuli aika myöhään mutta muutoin tosi hyvä rata. Tälläkään radalla ei vauhtia puuttunut ja juosta sai kaiken minkä jaloista lähti. Vaikeita linjoja kovassa vauhdissa mutta me tehtiin se :) Ralf sij

Micke on jo reilu neljä kuinen pikku vintiö. Täytyy kyllä sanoa että on tällä hetkellä kaikkea mitä pennulta voisin toivoa <3 Micke on hirmu reipas pentu joka on ollut avoin ja rohkea kaikissa uusissa tilanteissa. Ihmisiä Micke rakastaa yli kaiken ja tietenkin isäänsä, Ralfia. Myös muiden koirien kanssa se on ollut todella järkevästi, rohkea ja kiinnostunut mutta ei liian dominoiva. Tällä hetkellä Mickellä on siis ikää 18 viikkoa ja painoa sillä on vajaa 9 kg ja korkeutta n 44 cm. Jätkä on todella sporttinen ruuminrakenteeltaan ja käyttää kroppaansa todella kevyen näköisesti. Temppuja ollaan opeteltu ja kropan käyttöä niiden ohessa. Micke keskittyy hyvin ja taistelutahtoa löytyy kun pienestä kylästä :) Viime viikolla tehtiin ensimmäinen reissu yhdessä Kuopioon ja oltiin kaksi yötä hotellissa. Sekin oli pikkumiehelle kun vanhaa kauraa. Innolla odotan mitä tästä tryffeli pojasta kasvaa, tällä hetkellä olen kovin onnellinen ja kiitollinen juuri hänestä <3 Micke sai lainaan

Huisia, mutta niin hienoa <3 Sunnuntainan 13.10 Kotkassa juostiin Rallen kanssa tuplanollavoitot agilityradoilta :) Vihdoin oli se vuosi ensimmäisestä sertistä ja voitiin vastaanottaa kolmas ja se viimeinen agilityserti :) Mieletön fiilis :) Kirjoittelen lisää kuvien kera kunhan ruusukekin saapuu postissa ;)

Vihdoin koitti se hetki että saatiin Ralfille kaveri, ja mitä sen ihanempaa kun oma poika <3 Lensin Amsterdamiin hakemaan Mikkeä kun täytti 8 viikkoa, ja nyt Micke on ollut kotona 1,5 viikkoa. Micken nimi tulee Michael Schumacherista koska Ralf jo täältä löytyy ;) Kaksi ruskeeta poikaa joilta vauhdit ei lopu kesken :) Kävin katsomassa pentuja ensin kun olivat viisi viikkoisia. Sen verta iso juttu on pennun hankinta että haluan kyllä nähdä ne ennen luovutusta, vaikka Hollannissa saakka olikin. Kaikki pennut oli hirmu kivoja mutta kotiin lähdettyäni oli kaksi suosikkia, Micke ja mustatrikki poika. Micke oli porukan selkeä clowni, meno päällä kokoaika ja pentu joka ei kovasti mistään piitannut, siis uusista jutuista ja oli mielestäni tasaisen reipas koko pentuajan. Lisäksi tykkäsin Micken rakenteesta. Kasvattaja jätti itselleen myös uroksen joten sain valita sitten uroksen toisena. Hyvä että valitsivat eka koska oli aika paha noiden kahden välillä, ehkä mustassa hiukan enemmän