Kontaktit ja jatkuva pohdiskelu

En tiedä kenelle tätä kirjoitan vai kirjoitanko vaan itselleni koska tuntuu että ainakin pelkkä päässä pyörittely ei auta :)

Mikään este agilityssa ei ole niin paljon itselläni mietinnässä kuin kontaktit.

Frida joka ollut ensimmäinen agilitykoirani ja treeni-ryhmä missä aikoinaan agility aloitettiin toimi kouluttaja joka ei katsonut tarpeekseen opettaa ryhmäläisilleen kontakteja kunnolla. Ehkäpä ei ollut kouluttajallakaan silloin paljoa kokemusta/tietoa niiden opettamisesta. Treeneissä riitti että koira vaan suoritti jotenkuten kontaktit. Niinpä heräsin vasta siihen asiaan kolmosissa Fridan kohdalla.

Opetin kontaktit kokonaan uusiksi ja treeneissä Frida onkin aina tehnyt hienoja pysähdyksiä, vaan ei kisoissa sitten toimi ainakaan usein! Oma käyttäytyminen kisakentillä on varmasti erilaisempaa ja itse kun olen kova jännitämään ja vielä erityisesti kontakteilla koska siellä se ongelma ollut pitkään.

Onhan se sinäänsä ikävää että 99 % virheistä Fridan kanssa tapahtuu juuri siellä. Frida on todella varma suorittaja ja tekee hyviä ratoja jos sitä vaan ohjaa "sinnepäin". Joten tuntuu että se energia ja jännitys on sitten kohdistunut tuonne kontakteille juurikin kisoissa!
Fridan kanssa siis nautitaan yhteistyöstä ja kontaktit toimii välillä ja välillä sitten ei. Koira joka on 8 vuotias ja ns vetää viimeisiä aktiivivuosiaan niin mua ei tässä vaiheessa kiinnosta enää niiden hinkkaaminen. Riittää että koira tulee kontaktialueelle kisoissa kuhan ei loikkaa. Näin me pidetään kivaa ja ei nojauduta liikaa pieneen asiaan enää tässä vaiheessa!



Mutta sitten tullaan minun nuorempaan koiraani, Rexiin.
Rex on erittäin kiihkeä ja nopea bordercollie jonka haluan saada hallintaan radalla eri tavalla kun Fridan. Rexille onkin opetettu kontaktit todella hyvin ja se oli minulla ensimmäisiä asioita mitä agilityssä opetin sille. Ja treenin pystyi aloittamaan pikku pennun kanssa kun sitä tehtiin pienellä sohvatyynyllä eri kulmista ja eri häiriöiden kanssa tms.

 Itse näen hyvät kontaktit sellaisina että koira tietää miten este suoritetaan alusta loppuun vaikka ohjaaja olisi miten sijoittunut, eli ei ns toimi ohjaajan liikkeen mukaan niin kuin monet tekevät!
Ollaan joskus kellotettu Rexin puomia ja se on siinä 1,6 sekunnin hujakoilla ja silloinkin Rex oli reilun vuoden. Eli itse vaikka juoksisin kuinka niin en kerkiä juosta kilpaa koiran kanssa eli jään auttamattomasti jälkeen ja silloin koira toimii joko kahdella tavalla.

- se rupee hiipimään ja odottamaan että ohjaaja saavuttaa sen tai/
- se juoksee loppuun asti täysii ja odottaa siellä
(mikä minusta on juuri se miltä näyttää hieno kontakti ja mihin olen pyrkinyt Rexin kanssa)

Rexille on opetettu juuri sellaiset kontaktit että vaikka seison puomin alussa niin se menee itsenäisesti sen loppuun. Puomi onkin ehdottomasti vahvin kontakti sillä.

Sitten tullaan A-esteeseen . Treeneissä vaadin pysähdystä ja jostain syystä koira ei kisoissa pysähdy vaikka tekisin mitä. Olen jo varmaan puoli vuotta setvinyt tätä a-esteen suoritustapaa päässäni että mikä olisi hyvä jne. Hyvähän on se mikä itsestäs tuntuu hyvälle / ei mitä muut siitä ajattelevat!

Alkuperäinen suunnitelma oli siis se että se pysähtyisi A-lle. Hetken sitten mietin sitä juoksu a.ta ja sen jälkeen on kokeillut läpi tuloa. Nyttenkin viikonlopun epiksissä koira tuli kyllä alas asti mutta lähti sitten samantien.

A-esteellä en pelkää jääväni jälkeen koska se on ihan erilainen este kun puomi. Niinpä nyt tässä mietin että onko minusta oikeesti siihen että pidän aina kiinni siitä pysähdyksestä kisoissa.
Vastaus on: ei ole! Tunnen itseni. No vaatiako koiralta sitten sellaista mistä et itse pysty pitämään kiinni?

Kun katselee maksi 3 luokan koiria monilla on hyviä kontakteja mutta harvapa sinne koiraansa pysäyttää jos oikeesti haluaa kilpailla ja pärjätä siellä. Se syö kuitenkin pari sekuntia per kontakti.
Rex on nopea mutta siellä on myös muita nopeita koiria. Eipä pääpointtini ole se että haluaako 2 sek paremman ajan vai ei. Vaan kysymys on nyt siitä miten koen itse että toimin/olen toiminut/tulen toimiaan kontakteilla!

Haluan kuitenkin että mulla on radalla hauskaa koirani kanssa, vaikkakin tavoitellaan jatkuvaa kehtiystä ja hyviä tuloskia. En halua kuitenkaan käyttää energiaani siihen enää päivääkään että voi hitto kun se a-este ja kun se nyt ei sinne pysähdy. So what- sitten ei pysähdy, ja näillä mennään! Sitten jos sen suorittaminen alkaa lähteä lapasesta ja oikeesti sieltä loikataan niin silloin asiaan puututaan ja muistutellaan miten se olikaan opeteltu yhdessä! Mutta jos koira selkeästi ottaa kontaktin eikä ole aikeissakaan sitä räiskästä niin seon oikein jees.

Mä olen niin pitkään tapellut näiden ajatusten kanssa ja mä olen todennut että syö liikaa energiaa ja vie hauskuuden koko hommasta! Olen kyllästynyt spekuloimaan niitä , niin tuttujen koiria kuin omiakin. Jokainen tekee tyylillään, kuhan on itse tyytyväinen ja tekee asioitaan ns " omalla tyylillä" ja on siihen tyytyväinen.

Koko kisaurani aikana ei ole vielä tullut koirakkoa vastaan joka joka ikisellä kontaktilla pysähtyy kaikissa kisoissa vaikka ohjaaja miten sanoo että kyllä, koirallani on ehdottomat pysähdykset!

Tällä kirjoituksella halusin puhdistaa omaa päätäni ja omia ns periaatteita! Mikä on minulle tärkeää, onko se sitä että jatkuvasti haluaa tuskailla ja tehdä harrastamisesta negatiivista vai löysätäkö vähä pipoa ja tehdä "sinne päin".
Rex tulee aina olemaan hyvä kontaktinsuorittaja ja näillä mennään (ei ehdottomalla tavalla)
Jos joku päivä tuntuu sille että siellä esteillä alkaa tulemaan virheitä toistuvasti niin silloin voi ottaa askeleen taaksepäin tehotreenillä ja positiivisella palkkaamisella

"GO WITH THE FLOW" vai miten se menikään :) Tää ei oo niin haudan vakavaa- muutkin mokaa ;)

viime viikolta Rexin puomi: https://www.youtube.com/watch?v=ctSLWNPm5DM&list=UUYTn4NhGGPaxzGZddk3BbJw